Monessa ammatissa riesana on, että siitä ei pääse vapaa-aikanakaan eroon. Itse suhtaudun aina pienellä kauhulla siviilissä tuleviin pyyntöihin auttaa IT-asioissa. En siksi, etten haluaisi auttaa lähimmäisiäni, vaan siksi, etten enää suoraan sanottuna osaa auttaa monessakaan asiassa.

Pidän itseäni varsin hyvänä tietotekniikan hyödyntäjänä. Osaan tehdä nättejä kalvoja ja rakennella BI-näkymiä mutta sitten kun tullaan pisteeseen, että pitäisi laittaa työaseman asetukset ja varusohjelmat sellaiseen kuntoon, että kaikki toimii, niin olen suoraan sanottuna auttamattomasti pihalla. Kauan sitten ehkä osasin jotain mutta silloin maailma tuntui jotenkin yksinkertaisemmalta. Ja kaiken lisäksi minusta on tullut sittemmin kärsimätön. Mikään ei saa verenpainettani nousemaan samalla tapaa kuin toimimaton teknologia.

Konkreettisen esimerkin tästä sain edeltäneenä viikonloppuna. Eläköitynyt isäni, joka kuitenkin tekee eläkepäiviensä ohessa vanhaan ammattiinsa liittyviä koulutuksia, kantoi pöydälleni Applen kannettavan. Koulutukset oli siirrettävä verkkoon koronan takia ja nyt pitäisi saada Teams ja Outlook toimimaan yhteen. En ollut ensinnäkään käyttänyt 15 vuoteen Maccia, joten niskakarvat olivat jo valmiiksi pystyssä mutta koska hänellä ei ollut ketään muutakaan keneltä pyytää apua, suostuin katsomaan konetta.

Tiesin toki miten homman pitäisi pelata; Outlookin kalenterin kautta pitäisi pystyä luomaan Teams-kokouksia ja lähettämään kutsulinkit osallistujille. Teams-painiketta ei löytynyt työkalupalkista eikä online-Teamsistakaan löytynyt mitään vastaanottajien yhteystietoja, joten kutsujen luominen oli aika työlästä sitä kautta. No, eikun googlaamaan mistä voisi johtua. No, sitten neuvotaankin asennemaan toinen Outlook-versio, vaihtamaan pääasialliseksi sähköpostitiliksi Gmailin sijaan O365-tili ja monia muita muutoksia. Ja kaiken tämän aikaa isäni, lasteni ukki, istuu siinä keittiön pöydän ääressä turhautumassa kanssani vaikka oikeasti satojen kilometrien reissun tarkoitus oli viettää aikaa lastenlasten kanssa.

Jälkeenpäin kun pulssi oli laskenut mietin asiaa. Kuinka monessa firmassa on sama homma? Työntekijöillä olisi yrityksen kannalta tärkeitä tekemisiä, mutta toimimaton tietotekniikka on alkanut varastaa käytössä olevasta ajasta merkittävän osan. Tekemättömät työt kasaantuvat, stressi painaa ja tuntuu suorastaan kuin perna alkaisi laajenemaan. Aletaan puhumaan haitallisista turhautumispäästöistä!

Yksi asia on ainakin varma; tämä kokemus oli hyvä muistutus itselleni siitä, miten onnellisessa asemassa olen omien työvälineideni suhteen. Olen saanut jo yli 10 vuoden ajan omat työvälineeni täysin käyttövalmiina eteeni, päivitysten ja uusien ohjelmistojen jakelu on tapahtuu lähes huomaamatta ja ihan lopuksi… aina voin soittaa Wisdomicin tukeen ja siellä on ihmisiä jotka osaa auttaa jos minulle tulee ongelmia. Siinä hetkessä tämä sai minut tuntemaan suurta kiitollisuutta.

Ai mitenkä sen Macin kanssa kävi? Ei kovin hyvin. Kaikkien googlesta löydettyjen fiksien jälkeen Outlook oli ikiluupissa jossa se kyseli vuoronperään O365- ja Gmail-tunnuksia eikä mikään edelleenkään toiminut. Ei siinä auttanut muu kuin neuvoa isää käyttämään selainversioita O365 -sovelluksista.

Meillä Wisdomicilla on tavoitteena vähentää IT:seen liittyviä turhautumispäästöjä, joista kirjoittelimmekin jo aiemmin oman blogin Miksi IT-turhautumispäästöjä on syytä vähentää? Olemme pureutuneet yritysten yleisimpiin turhautumispäästöhin myös webinaarissa Tuntuuko IT siltä, että umpisuoli olisi puhkeamassa?

Timo Romppanen
Latest posts by Timo Romppanen (see all)

Kaipaatko lisätietoa aiheesta? Ota yhteyttä!